maanantai 2. kesäkuuta 2014

Epäkreisi teemesta

Helsingin päärautatieasema on ollut rempassa ikuisuuden, mutta näin kesää kohden rakennustyömaasta on kuoriutunut muutamia rakennuksia ja ravintoloita, kuten toukokuun alussa avattu Crazy Hedgehog Tea House. Kävimme katsomassa, millainen paikka onkaan kyseessä.

Paikan logo ei herätä suuria odotuksia - toisin sanoen se on hirveä ja saa sisäisen konservatiivisen kukkahattutädin heräämään ja miettimään, millainen paikka onkaan kyseessä. Rämmimme korkokengillämme urheasti soratietä pitkin kohti ulko-ovea. Epäilyksistä ja vaikeakulkuisesta tiestä huolimatta pääsemme sisälle asti. Yllättäen paikka onkin sisältä siisti, eikä yhtään niin “crazy” kuin logon perusteella olisi odottanut. Pöydät kiiltävät uutuuttaan valkoisina ja tuolien ja tekstiilien vihreä-oranssi värimaailma tuo pirteyttä muuten hyvin valkoiseen tilaan. Todella fresh! Kuten nettisivut antavat olettaa, kreisi teemesta on ulkoiselta olemukseltaan moderni ja siisti. Täällä voi ihailla myös katosta ylösalaisin roikkuviin ruukkuihin istutettuja kasveja, jännää. Sijaintikin on mitä mainioin, sillä päärautatieaseman kautta kulkee tuhansia ihmisiä päivittäin ja sinne pääsee helposti lähes mistä tahansa. Ainoa ongelma on ympärillä olevat rakennustyömaat, mutta ne eivät vaivaa kauaa. Paitsi, että remonteilla on tapana kestää ikuisuuksia ja vielä sen jälkeenkin. Kuitenkin, tämä on teepaikan, ei remonttien, arvostelu...

Kun rohkenee sisään, tiskin takaa tervehtii iloinen ja erittäin sympaattisen oloinen myyjä ja viittoo istumaan. Hän osoittaa meille teelistoja ja kehottaa valitsemaan rauhassa: hän palaa kohta ottamaan tilaukset. Ihanaa, että täällä on pöytiintarjoilu! Tulee heti mukavan eteläeurooppalaiset vibat, Suomessa kun turhan usein keskitytään tehokkaaseen itsepalvelukonseptiin ja unohdetaan luoda miellyttävä palvelukokemus. Teepaikan hintataso ei aiheuta vararikkoa: esimerkiksi kakkupalat maksavat 4,50e, joiden lisäksi valikoimista löytyy myös muuta pienempää purtavaa.



Teelistat ovat kattavat, ja aiheesta enemmän kiinnostuneelle löytyy tietoa eri teelajeista.Todella tiedonnälkäiselle teenjuojalle löytyy myös tarinoita luettavaksi joidenkin lajien ja makujen taustalta. Listaa paremmin tutkien selviää, että paikasta saa myös alkoholillisia teedrinkkejä. Pienen pohdinnan jälkeen päädymme kuitenkin alkoholittomiin jäätee-juomiin, sillä anniskelualue ei ulotu ulkotiloihin ja haluamme nauttia 25 asteen lämmöstä. Lisäksi sisäinen kukkahattutäti pyörittelee päätään, eikä iltapäiväkahden drinksu saa hyväksyntää.

Toisen makunystyröitä houkuttaa raikkaalta vaikuttava sitruunajäätee, kun taas toinen päätyy Red Berries -nimiseen vaihtoehtoon. Juomamme näyttävät - ja kuulostavat - herkullisilta, mutta vain makutesti kertoo totuuden.



Jo ensimmäisestä siemaisusta voi todeta, että ei tämä kyllä taida olla neljän euron arvoista. Tai siis 3,90 euron, jos nyt tarkkoja ollaan. Molempien lasien sisältö on kuin laimeaa mehua, missä se tee on? Lisäksi emme ole varmoja, voiko juomaa edes myydä nimellä Red Berries, mikäli marjoina on käytetty mustaherukkaa ja mansikkaa. Onko mustaherukka punainen? No eipä taida olla. Harhaanjohtavaa markkinointia! Sisäinen kukkahattutäti korjaa silmälasejaan keskisormella.

Pettymys on siis suuri, vaikkeivät odotukset alunperin olleetkaan korkealla. Olisimme silti toivoneet jotain parempaa. Ehkäpä paikan juju on nimenomaan lämpimissä, haudutetuissa teissä, ja me satuimme osumaan paikan akilleen kantapäähän. Voisimmekin antaa teelälle vielä mahdollisuuden, sillä se vaikuttaa hyvältä paikalta teen siemailuun ja hengailuun iltahämärissä silloin, kun ulkona on synkkä ja myrskyinen syys.

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että poistuimme pettyneinä, emmekä voi suosittella jääteejuomia. Emme silti halua teilata paikkaa heti kättelyssä, sillä asiakaspalvelu on ensiluokkaista, ja uudella kuppilalla menee aina hetki aikaa löytää oma paikkansa. Ehkäpä joku päivä palaamme kuuman juoman ääreen kuuntelemaan, kun nurkan pianon ääressä joku soittaa taustamusiikkia. Tällöin toivottavasti myös sisäinen kukkahattutäti poistuu hymyillen ja hattu ojennuksessa.

#jösses #siilimitähäh #lisätestittarpeessa

maanantai 19. toukokuuta 2014

Freesi yllättäjä

Testaukseemme eksyi kaupan hyllyltä myös mielenkiintoiselta vaikuttava YOSA sport -kauravälipala. Maistelimme pirtsakkaa ananas-appelsiinia, mutta tuotteesta löytyy näköjään myös kahviversio. Miltä se maistuu, sitä emme tiedä! Lisätestit ovat siis tarpeen.

Tuotteen ensivaikutelma on pakkauksen perusteella energinen ja pirteä. On arvostettavaa, että tuote on maidoton, gluteeniton, täysin kasviperäinen, makeutettu stevialla ja merkitty avainlipulla, mutta oleellinen info sekoittuu printtitulvaan. Ravintosisältöä tutkiessa hymy nousee huulille: sokerin määrä on alhaisempi kuin tavallisissa maustetuissa maitopohjaisissa jogurteissa ja tuotteen rasva on lähes kokonaan pehmeää.

Välipalan ennakko-odotukset ovat korkeat myös tuotteen takana olevan yrityksen vuoksi. Toinen testaajista onkin mielenkiinnolla seurannut YOSA -tuotteet valmistavan Bioferme Oy:n kasvua ja kehitystä. Yrityksen tarina on hieno esimerkki siitä, että pienestä voi kasvaa suurta, kunhan uskoo omaan asiaansa. Plussaa myös yrityksen yleisestä linjasta suosia tuotteissaan terveellisyyttä ja luomua. 


Mutta yrityslöpinät sikseen ja takaisin itse tuotteen pariin. Pisteet siitä, että mukana on lusikka: kätevää siis napata mukaan heti syötäväksi välipalaksi. Tässä on selkeästi haettu vaikutteita välipalarahkoista ja kehitelty kasvipohjaista versiota. Tuotteessa onkin ihan mukavasti proteiinia, 10 grammaa pakkausta kohden. Tällä proteiinipitoisuudella ei silti vedetä vertoja truefitnesslifestylemaitorahkaonkingi -meiningeille, mutta mukavaa vaihtelua näin “tavalliselle” kuluttajalle välipalavalikoimassa. Jännityksellä odotamme sisältöä, sillä pakkauksen perusteella YOSA sport on varsin potentiaalinen kaveri.

Positiiviset vibat kokevat kuitenkin kovan kolauksen, kun avaamme pakkauksen. Valmisteen ulkonäkö on nimenomaan valmiste: harmahtavankeltainen geeli ei näytä mitenkään turhan hokuttelevalta. Mielikuvat jähmettyneestä vauvanruoasta ja puklusta nousevat pintaan aivojen perukoilta. Myös haju on jotenkin kummallinen, hmmm…. Epäilyksen hiven kuitenkin hälvenee, kun aloittaa lusikoinnin. Tämähän on tosi hyvää! Suutuntuma on miellyttävä ja ananas maistuu kivan raikkaalta. Maku lähentelee purkkiananasta tuoreen sijaan, mutta maukasta on. Appelsiini ei näyttele suurta roolia makuelämyksessä, mutta mikäs siinä. Varoituksen sanana nirsoilijoille: voi vaatia totuttelua, mikäli ei ole tottunut kauratuotteiden makuun.

YOSA sport on kaikenkaikkiaan positiivinen yllättäjä - jatkoon! Mainio vaihtoehto maitopohjaisille tuotteille.  

TUOTTEEN SPEKSIT:

Ainekset:
vesi, herneproteiini (5,8 %), ananas (3,8 %), hedelmäsokeri, kaura, appelsiini (2,3 %), rypsiöljy, perunatärkkelys, maissitärkkelys, aromit (mm. vanilja, vanilliini), sakeuttamisaineet: pektiini, happamuudensäätöaineet: sitruunahappo, väri: betakaroteeni, makeutusaineet: stevioliglykosidit, suola, hapate. Hedelmäpitoisuus 6 %.

Ravintosisältö/100g:
Energiaa: 73 kcal
Proteiinia: 5,0g
Hiilihydraatteja: 7,4g
    -josta sokereita 4,4g
    -josta lisättyä sokeria 3,3g
Rasvaa: 2,5g
    -josta tyydyttyneitä rasvahappoja 0,01g
Ravintokuitua: 0,36g
Suolaa: 0,05g

#jösses #ulkonäkövoipettää #pakkoostaalisää

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Ihanaa jogurttia

Boom! Rahkaa on nyt joka paikassa, näköjään myös jogurtissa. Jatkoimme maitotuotteiden testaamista ja otimme tänään suurennuslasin alle trendikkäiltä vaikuttavat Arla Ingmanin Ihana Rahkaisa -jogurtit. Makuja on 180g annospikareissa valittavana kolme: raparperi-vanilja, omena-päärynä ja mustikka-vadelma. Nappasimme maitohyllystä nämä kaikki mukaan kokeiluun.


Tuotteen pakkaus on nätti ja harmoninen. Suunnittelussa on onnistuttu ja tuote on houkuttelevan näköinen. Ei mitään turhaa hömpötystä pakkausmerkinnöissä, vaan ainoastaan kaikki oleellinen. Peukut pystyyn ja lusikka suuhun!

Ensimmäisenä piinapenkkiin joutuu raparperi-vanilja. Kannen alta paljastuu vaaleanhaalea punertava jogurtti, jossa on havaittavissa selkeitä sattumia. Ulkonäön perusteella voisi luulla tämän olevan erheellisesti mansikkajogurttia, tuoksun perusteella arvaus osuu oikein raparperiin. Mielenkiintoista! Ensimmäisen maistiaisen myötä herää kuitenkin kysymys: missäs se rahka on? Ihan tavalliselta jogurtilta maistuu, vaikka tuoteselosteen mukaan purnukan sisällöstä 30 prosenttia on maitorahkaa. Tavalliseen jogurttiin verrattuna koostumus on paksumpi: tuote on ihanan täyteläinen ja pehmeä, oikea herkkujogurtti! Raparperi maistuu voimakkaasti ja vanilja komppaa taustalla. Makeusaste on kohdillaan, eikä tämän jälkeen tule sokeriöverifiilis. Sopivaa kirpsakkuutta jopa havaittavissa. Kiteytettynä, ihanaa.



Positiivisin mielin siirryimme siis makuvariaatioon numero kaksi: omena-päärynä. Purkista löytyy melkein vihertävää, lähes väritöntä kamaa. Avatessa sieraimiin pompsahtaa sekoitus esanssista päärynämehukatin ja päärynäsiiderin tuoksua - ei kovin lupaavaa. Yleisvaikutelma on muutenkin vähän laimea ja esanssinen. Oikeaa päärynää ja omenaa tuotteessa on kumpaakin vain kolme prosenttia ja sen huomaa. Esanssinen päärynän maku on vallitseva. Suutuntuma ei ole yhtä miellyttävä kuin sisaruksilla ja sattumat ovat outoina paloina jogurttimassan seassa. Ei jatkoon. Pisteitä kuitenkin siitä, että näistä kolmesta tämän koostumus on rahkamaisin. Lisähuomio! Jos makea ja päärynä maistuu, kannattaa omppu-päron napata ostoskoriin edes testimielessä. Jotkut tykkää, jotkut ei!


Viimeisenä käsittelyyn pääsee mustikka-vanilja. Ulkonäkö ja tuoksu eivät poikkea oikeastaan ollenkaan tavallisesta mustikkajogurtista. Mustikan ystävä alkaa siis mielellään pistellä jogurttia poskeensa. Koostumus on kaikista vellimäisin ja vadelma on läsnä lähinnä siemeninä. Hyvältä maistuva tuote, mutta miksi maksaa ekstraa, kun saman makuista tavaraa saa perusmerkin alta.


SPEKSIT:
Ravintosisältö/100g (kaikilla sama).
Energiaa: 80 kcal
Rasvaa: 1,5g, josta tyydyttyneitä rasvahappoja 1,0g
Hiilihydraattia: 11g, josta sokeria 11g.
Proteiinia: 5,0g
Suolaa: alle 0,1g
Kalsiumia: 100mg 

...ei siis voida puhua mistään terveyspommista!

#jösses #missärahka #naminami

Latteaa lattea

Kesä lähestyy hyvää vauhtia ja kauppojen hyllyiltä löytää taas uusia janon sammuttajia helteeseen. Kylmähyllyltä meitä houkuttelee Valion EILA Latte -kahvijuomat. Sarjaan kuuluu maustamaton (original) sekä karamellin ja mintun makuiset, kylmät maitokahvijuomat. Turhia empimättä kädet kahmaisevat kaikki kolme kerralla - testin lopussa kofeiiniöverit muistuttavat, että aina ei kannata ahnehtia.






Pakkaus ei ulkonäöltään herätä mitään tunteita, paitsi ehkä laktoosi-intolerantikoille, jotka näkevät heti ensimmäisenä, että tätä juomaa hekin voivat juoda ilman pelkoa pierusinfoniasta. EILA-merkki vie melkein suuremman huomion kuin kyljessä oleva kahvikupin kuva.
Kaikki tarvittava tieto onkin helposti luettavissa, D-vitamiini- ja riboflaviinigrammoja myöten. Kahvia itse tuotteessa ei ole, mutta kahviuutetta jopa huimat 0,8 prosenttia. Pakkaus väitää, että siinä olisi kofeiinia kahvikupillisen verran, tiedä sitten mistä se tulee. Hieman epäilyksiä herättävää on myös se, että juoma sisältää karrageenia, jota on herjattu muun muassa syövän aiheuttajaksi. Monen tahon (valmistajien) mukaan se on kuitenkin vaaratonta (kuten muutkin lisäaineet).

No, ei jäädä pohtimaan näitä sen enempää, onhan tuote tarkoitettu huolettomiin kesäpäiviin.
EILA latte -kahvien ulkonäkö jää pliisuksi, mutta pidämme purkin korkista: se on uudelleensuljettava ja lattia ei tulvi vaikka purkin kääntääkin ylösalaisin.
Purkista on kuitenkin hieman inhottavaa juoda, sillä reunat tuntuvat teräviltä ja pureutuvat huuliin. Parempi siis hifistellä ja kaataa juoma lasiin. Sääli, ettei pillejä löydy kaapista. Eikä siitä toisesta. Eikä edes tuolta, vaikka ihan varmasti ne on nähty täällä!





Pillit jääköön, kaadetaan se vain siihen lasiin.Väritys jatkaa yhtä tylsällä linjalla kuin purkkikin, ja lasiin ilmestyy vaaleaa kuravettä muistuttavaa nestettä. Maku kuitenkin yllättää: sehän on ihan hyvää! Ensimmäiseksi valikoidun originalin maku on melko mieto, joten se on helppo kulauttaa alas. Hyvä, ettei tämä ole liian makeaa, toisin kuin esimerkiksi Frezzan tai Starbucksin vastaavat tuotteet. Maussa vaniljaa ja jotain tuttua, mutta emme oikein pääse yhteisymmärrykseen mitä. Robert’sin vaniljakahvia tai piano-opea, valitse itse.

Pienen siemailun jälkeen toteamme, että paras maistaa muitakin. Caramel tuoksuu hyvinkin voimakkaasti karamellilta ja mieleen hiipi ajatus - onko se jopa liian makeaa. Ennustajiksi meistä ei olisi, sillä itse maku on erittäin... lattea. Ei yllä maustamattoman tasolle. Lisäksi sivumaku on hirveän teollinen, joten suupielet kääntyvät alaspäin ja käsi hapuilee taas original-purkkia. Jos jotain hyvää haluaa sanoa, niin jälkimaku tuo mieleen Omar-karkit.

Pienten original-hörppyjen jälkeen on aika avata minttulaten korkki. Kartonkipurkista vapautuu minttuinen haju, joka jakaa taas raatilaisten mielipiteet: toista maku miellyttää, vaikkei itse ikinä tilaisi esimerkiksi kahvilassa minttukahvia, kun taas toisen mieleen muistuu Diesel-pullo… eikä siitä sen enempää. Juoman maku ei ole kovin harmoninen eikä kahvi juuri erotu mintun alta. Jos kuitenkin tykkää teollisesta mintusta, muttei niinkään kahvista, niin mikäs siinä, eipä tuo hintakaan huimaa päätä. Yhden purkin hinta pyörii euron paikkeilla, joten vitutus huonon tuotteen ostamisesta ei nostata verenpainetta kohtalokkaasti.

Kokonaisuudessaan nämä Valion kahvijuomat eivät oikein herätä tunteita, mutta jos yhtäkkiä olisi aivan pakko saada kylmä kahvijuoma ja olisi niin köyhä ettei olisi varaa käydä kunnon kahvilassa, niin kyllä tällainen voisi tarttua matkaan. Me testaajat olemme kuitenkin molemmat sitä mieltä, että näistä kolmesta original on paras, muihin emme enää tuhlaisi rahojamme.

Siksi emme kerrokaan kuin originalin speksit:

Ainesosat: pastöroitu vähärasvainen maito, sokeri, kahviuute (0,8%), stabilointiaine (karrageeni), aromi (vanilliini) ja D-vitamiini.

Ravintosisältö (100g): energiaa 55kcal, rasvaa 1g (tyydyttynyttä 0,6g), hiilihydraatit 8g (sokereita 8g), proteiinia 3,3g, suolaa 0,1g.
Tällä tuotteella saa siis 7% päivän saantisuosituksen kaloreista, 17% proteiinista ja  7% hiilihydraateista.


#jösses #jäätävääkuraa #läppäoli #ihanhyvääon

maanantai 12. toukokuuta 2014

Testit mielessä

Wadap!

Tämä blogi syntyi levottoman ideointipalaverin seurauksena. Aivomme ovat myrskynneet yhdessä jo kymmeniä kertoja, mutta JÖSSES, tässä on ensimmäinen toteutuskelpoinen projekti!

Tarkoituksena on testailla mielenkiintoisia tuotteita ja palveluita pilke silmäkulmassa. Keskitymme pääsääntöisesti uutuuksiin, mutta pyrimme nostamaan esille myös kiinnostavia, ei-niin-tunnettuja juttuja. Toivottavasti voimme auttaa teitä lukijoita löytämään hyviä tuotteita ja helpottamaan ostopäätöksiä loputtomien vaihtoehtojen keskellä.


Stay tuned!
#jösses #onkotestipositiivinenvainegatiivinen